Sairastupaa ja Isityypin oivalluksia

Kuluneen viikon Tähystäjäprinsessa on viettänyt sairastuvalla. Lauantaina alkanut vatsatauti jylläsi kolme päivää ja loppuviikko kului toipuessa. Isityypin vastuulle jäi pyörittää sairastupaa ja hoitaa neitiä parhaansa mukaan.

Tauti veti tytön aivan naatiksi ja muutama päivä kuluikin vain makoillessa, kun voimat eivät riittäneet oikein mihinkään.

Nestetankkaus, perunalastut ja jäätelö tekivät lopulta tehtävänsä ja perjantai-aamuun herättiin jo virkeänä ja hyvävoimaisena. Kävimme leikkipuistossa ja neiti oli jo positiivista energiaa täynnä.

Isityypin mielikin oli kevyt ja positiivinen. Tähystäjäprinsessan voinnista ei enää tarvinnut kantaa huolta ja saatoin heittäytyä mukaan leikkiin.

Kaltaiselleni pehmoisille sairastavan, uupuneen ja silminnähden huonovointisen neidin hoitaminen on rankkaa puuhaa. Ehdottomasti raskainta on se avuttomuuden ja voimattomuuden tunne, jota kannan suuren huolen lisäksi.

Nyt mieli on taas hyvä. Tyttö on toipunut ja isityyppi voi huokaista helpotuksesta. Nyt onkin hyvä aika miettiä, mitä kulunut viikko opetti.

Sairastumisesta huolimatta nautimme lopulta yhteisestä minilomasta

Emme toki tehneet mitään ihmeellistä. Maanantainen lääkärireissu uuvutti pienen potilaan täysin, vaikka neiti urheasti sinnitteli.

Tyttö keskittyi lähinnä pötköttelemään ja katselemaan Pipsa Possua, isityyppi kantoi juotavaa ja huolehti riittävästä nesteytyksestä.

Saimme kuitenkin olla yhdessä. Emme liikkuneet kotoa tai tehneet mitään, mutta olimme yhdessä. Kartutimme taas arvokkainta mahdollista isän ja tyttären yhteistä pääomaa.

Vaikka huoli pienestä potilaasta painoikin, huomaan nyt silti nauttineeni joka hetkestä. Hetkellisesti sain taas makustella koti-isyyttä ja motivaatio raivata tieni takaisin tuohon olotilaan on entistä vahvempi.

Tärkeintä olisikin oppia näkemään hyvät ja positiiviset asiat

Tytön sairastaessa olisi ollut helppo valittaa siitä, miten kurjaa ja rankkaa on. Olisi voinut helposti uhriutua ja keskittää ajatuksensa siihen, miten mihinkään omiin asioihin ei jää aikaa.

Minä valitsin kuitenkin toisen näkökulman. En ihan heti, mutta lopulta kuitenkin valitsin. Vaikka huoli pienen potilaan voinnista painoi mieltä, pyrin keskittymään hyvään.

Saimme Tähystäjäprinsessan kanssa muutaman päivän taas olla vapaat aikatauluista ja viettää aikaa yhdessä. Toki ajanvietto oli rajoittunutta neidin keskittyessä pötköttelyyn ja lepäilyyn. Mutta kuitenkin, olimme kahdestaan kotona ja vapaat puuhaamaan omiamme.

Seuraava positiivinen asia kolkutteleekin jo aivan nurkan takana, yhteinen kesäloma. Kolme viikkoa pelkkää vapautta ja yhteistä aikaa.

Hyvää kesää kaikille lukijoille, nauttikaa kesästä, ulkoilkaa paljon ja ennenkaikkea, huomatkaa ne pienetkin hyvät asiat arjen keskellä.