Isyyteni suuret käännekohdat

Isänpäivästä tuli virallinen liputuspäivä. Tämä on hieno asia, sillä isyys on parasta mitä mies elämässään voi saavuttaa. Isä on hienoin kunnianimi joka miehelle myönnetään. Minulle isyys on suurin itseäni määrittävä tekijä.

Minulle isyys oli alusta asti kovista jutuista kovin. Vaikka alkuvaiheessa olin aivan hukassa, olin silti ylpeä isyydestäni.

Vaikken juuri mitään osannut, otin roolia tyttäreni elämässä. Opettelin asioita, koitin parhaani mukaan rauhoitella suojeluviettiäni ja loputtomia pelkojani.

Ja hiljalleen homma lähti luistamaan, aloin nauttia isyydestäni ja minun ja tyttäreni tiivistyvästä suhteesta.

Tässä suuret käännekohdat Isityypin ja Tähystäjäprinsessan yhteiseltä matkalta, suuret käännekohdat minun isyydessäni.

Ensimmäiset päivät ja viikot isänä

Kätilöopistolta se kaikki alkoi, isyys konkretisoitui, kun sain leikata napanuoran ja kylvettää tyttäreni.

Ensimmäistä vaippaa vaihtaessani, noin kahden tunnin ikäiselle tyttärelleni, havahduin siihen, miten pieni tuo neiti oli.

Hiusten laittamistakin olen päässyt treenaamaan.

Kotiin tultuamme sain viettää kuusi viikkoa yhdessä perheeni kanssa. Niin, minulla oli perhe, aarteista kallein.

Noina viikkoina koin olevani täysin osaamaton, lähinnä vain tiellä. Mutta pikkuhiljaa side tyttäreeni kasvoi ja vahvistui.

Ensimmäinen yhteinen joulu

Vuodenvaihteessa nautin kahden viikon joululomasta. Hienot kaksi viikkoa vierähtivät vauhdilla, mutta niiden aikana sain viettää paljon aikaa tyttäreni kanssa. Huomasin tulevani mainiosti juttuun tuon pienen tehopakkauksen kanssa.

Noiden viikkojen aikana loimme yhteisen päiväunirutiinin, unipesä sai alkunsa ja on käytössä vielä tänäänkin aina välillä.

Unipesään tarvitaan nojatuoli, tyynyjä, peitto ja tietenkin Isityyppi ja Tähystäjäprinsessa. Tuossa pesässä tyttö nukkui noina viikkoina monet päiväunet, yhdessä Isityypin kanssa.

Noiden kahden viikon aikana tyttö myös lähti liikkeelle, ensin konttaamaan ja kohta jo nousi seisomaan. Siitä asti onkin vauhtia riittänyt.

Unikoulu ensimmäisenä keväänämme

Tuo kaksi viikkoa pääsiäisen ympärillä oli melkoinen rutistus, mutta lopulta myös ikimuistoinen ajanjakso. Neiti siirtyi nukkumaan omaan sänkyyn ja Isityypin ja Tähystäjäprinsessan iltatoimista tuli yhteinen, tärkeä rutiini.

Unikoulun jälkeen iltojen nukuttamishommat jäivät isin vastuulle ja jossain vaiheessa aloimme molemmat tytön kanssa nauttia niistä. Yöheräämiset jäivät myös isityypin kontolle ja vaikka univelkaa välillä kertyi rajusti, osaan nyt arvostaa noitakin hetkiä.

Huonosti nukutun yön jälkeinen herätys kukonlaulun aikaan koiraa ulkoiluttamaan tuntui toki välillä kohtuuttomalta, kun edessä odotti vielä työpäivä.

Tuona aikana kuitenkin luotiin vahvaa pohjaa nykyiselle, äärimmäisen vahvalle siteelle minun ja tyttäreni välillä. Nyt, roolissani etäisänä osaan antaa arvoa tuolle ajalle.

Ensimmäinen yhteinen kesämme

Isäviikkojen turvin nautin pitkän kesäloman ja me tytön kanssa otimme ilon irti joka hetkestä. Ulkoilimme paljon, aloitimme yhteiset reissut nyrkkeilysalille ja touhusimme vaikka mitä.

Tuo oli hieno kesä, työelämäni kesälomista ylivoimaisesti hienoin. Taas kerran, yhteys tyttäreeni vahvistui ja vankistui lisää.

Toki tuon kesän jäljiltä töihinpaluu tuntui raskaalta. Helpotusta syksyyn kuitenkin toi tieto tulevasta.

Koti-isivuosi oli elämäni parasta aikaa

Tuosta upeasta vuodesta kaikki oleellinen onkin jo kirjoitettu, saihan tämä blogi alkunsa juuri koti-isyyteni innoittamana.

Parasta tuossa ajassa lopulta oli se, miten aika yhdessä kasvatti minut ja tyttäreni yhteen. Vaikka vuosi lopulta päättyi ennen aikojaan ja surullisissa merkeissä, oli aika kotona tytön kanssa korvaamaton.

Lukemattomia yhteisiä retkiä mahtui aikaan koti-isänä

Yhteiset kuukaudet tekivät Isityypistä ja Tähystäjäprinsessasta erottamattoman tehokaksikon, jota maailman tuulet tai mikään muukaan ei pysäytä.

Nuo kuukaudet myös näyttivät lopullisesti, että isyys on minun juttuni. Tyttäreni on parasta elämässäni ja tuon upean, pienen prinsessani kanssa aion viettää aikaa yhdessä niin paljon kuin mahdollista.

Ero ja hyppy vuoroviikkoisäksi

Aluksi tämä tuntui pahalta, hyppy vuoroviikkoelämään oli todella kova pala. Mutta kuten olen täällä kertonutkin, ei se tehnyt minusta yhtään vähempää isää.

Elämä on asettunut uomiinsa ja edelleen vietän paljon aikaa tyttäreni kanssa. Vasta nyt myös huomaan, kuinka paljon toimimaton parisuhde söi energiaani ja miten negatiivinen vaikutus sillä oli minuun ihmisenä ja sitä kautta isänä.

Huomaan nyt olevani paljon vapautuneempi ja energisempi, elämä on kevyempää ja on helppo hengittää. Tulevaa ei voi nähdä etukäteen, mutta seuraava isyyteni käännekohta hahmotttuu koko ajan selkeämmäksi.

Minun tavoitteeni on olla vielä koti-isä ja aion tehdä kaikkeni ollakseni päivä päivältä parempi isä tyttärelleni.