Uhmaikää, temperamenttia ja muita taaperoarjen myllerryksiä

Tähystäjäprinsessa on varsin temperamenttinen ja voimakastahtoinen pieni neiti. Päälle puskeva uhmaikä ei ainakaan pehmennä neidin luonnetta. Oma tahto on luja ja siitä pidetään kiinni viimeiseen asti.

Isityyppi on välillä helisemässä neidin temperamentin kanssa, samoin päiväkodin henkilökunta. Kun neiti vielä on liikkeissään nopea ja toiminnan tahti räväkkä, on pikku prinsessassa välillä pitelemistä.

Pohjimmiltaan Tähystäjäprinsessa on kuitenkin kiltti ja äärimmäisen ystävällinen lapsi. Kun kiukku iskee, sen kuulee helposti naapuripitäjään. Toisaalta, tyttö on hellyydenosoituksissaan antelias.

Uhmaikä on taaperoarjessa haastavaa aikaa, mutta loppujen lopuksi tämän ikävaiheen karikoissa luoviminen ei ole tuntunut ylivoimaiselta.

Tässäkin vaiheessa arki on mukavaa ja sujuvaa ja yhteinen aika mieluisaa meille molemmille.

Määrätietoisuus, rauhallisuus ja muuttumattomana pysyvät säännöt auttavat

Meillä on selkeät säännöt siitä mitä saa tehdä ja mitä ei. Tähystäjäprinsessa tuntee säännöt varsin hyvin ja myös muistaa ne. Useimmiten niiden mukaan toiminta ei ole mikään ongelma.

Tietysti joskus pitää koetella omaa tahtoa ja uhmata sääntöjä. Isityyppi puolestaan huolehtii siitä, että säännöissä pysytään, joka kerta.

Joskus säännöissä pysyminen nostaa kiukun pintaan ja alkaa huuto. Noissa hetkissä pidän tärkeimpänä pysyä itse rauhallisena.

Rauhoittelen tytön ja käymme kiukuttavan asian yhdessä läpi. Rankaisemiseen kasvatusmetodina en usko, eikä meillä ole jäähyjä tai muita vastaavia käytössä.

Rangaistuksen pelko ei ole hyvä motivaation lähde sääntöjen noudattamiseen. Uskon sääntöihin, jotka ovat perusteltuja ja joista myös lapsi tietää, miksi niitä tulee noudattaa.

Säännöt eivät voi olla aikuisen mielivaltaisesti laatimia

Ruokapöytä siivotaan syömisen jälkeen ja likaiset astiat asetetaan tiskikoneeseen. Muuten keittiö olisi hetkessä kaaoksessa.

Ulkoilun jälkeen ulkovaatteet laitetaan paikalleen eikä ulkovaatteita pidetä yllä sisällä. Muuten kotiin kulkeutuu sisältä hiekkaa ja muuta roskaa liian paljon.

Sisällä ei saa juosta, koska liukkaalla lattialla se olisi vaarallista. Sisällä voi pelata vain pehmeillä palloilla ja määrätyllä alueella, koska muuten särkyy tavaroita.

Leikkien jälkeen lelut siivotaan paikoilleen, jotta ne löytyvät ensi kerrallakin ja koti pysyy järjestyksessä.

Tämänkaltaisia sääntöjä meillä Tähystäjäprinsessan kanssa on. Jokaiselle säännölle myös on perustelu.

Uskon, että säännöt ja rutiinit tuovat lapselle turvaa ja auttavat uhmaiän karikoissa. Liika vapaus on taaperolle vielä hämmentävää ja lisää turvattomuuden tuntua uhmaiän ja oman persoonan muodostumisen myllerryksissä.

Emme me kuitenkaan julmassa diktatuurissa elä, hassuttelulle ja riehumisellekin löytyy sijaa

Tärkeänä pidän opettaa, että riehuminen pitää myös osata lopettaa kun sen aika on. Yhteiselle riehumiselle on aikansa ja paikkansa mutta on hetkiä, joilloin moinen leikki ei sovi.

Samoin tilaa on lapsen kiukulle ja tarpeelle ilmaista omaa tahtoaan. Lempeällä mutta määrätietoisella ohjauksella autan tytärtäni löytämään paikkansa tässä maailmassa.

Toki sama metodi pätee hellyydenosoituksiin. Isiä saa halata, pussata ja paijata. Syliin saa aina tulla, silloinkin kun kiukuttaa tai on tehnyt jotain sopimatonta.

Missään tilanteessa en kiellä läheisyyttä tytöltä. Olipa kyseessä öinen pelottava uni, pelästys tai turhanpäiväinen kiukuttelu, on isin sylissä aina tilaa.

Millaisia kokemuksia teillä on uhmaiästä ja lapsen temperamentista?