Tänää ulkona oli todella huono sää. Lunta, loskaa, jäätä ja vettä. Ulos ei mitään asiaa, varsinkaan taaperon kanssa. Asiaan voi myös suhtautua niin, että tämäkin sää tarjoaa mahtavat puitteet seikkailuun.
Näin me asian Tähystäjäprinsessan kanssa näimme ja säntäsimme ulos heti aamiaiselta. Sunnuntainen aamukävely oli täynnä hauskuutta.
Lumipenkkoja kiivettäväksi, penkkoja, joihin jalka humahtaa syvälle. Sohjoa ja lätäköitä loiskuteltavaksi ja jäätä liukasteltavaksi. Kaikkea kivaa siis.
Viihdyimme ulkona räntäsateessa pitkälti toista tuntia. Sopivalla varustuksella sää ei haitannut vaan oli uusi, hieno elementti tutkittavaksi.
Kotiin palasimme väsyneinä, märkinä ja onnellisina. Vaatteet ripusteltiin kuivumaan ja välipalan jälkeen neiti innostui pitkäksi toviksi piirtämään.
Aamupäivä olisi ollut huomattavasti keljumpi, jos olisimme linnoittautuneet viettämään sitä neljän seinän sisälle.
Lapselle ei ole olemassa huonoa säätä ennen kuin me aikuiset sen opetamme
Lapselle on vain erilaisia säätiloja, jokaisessa omat, ainutkertaiset elementtinsä tutkittavaksi. Me aikuiset olemme niitä tylsimyksiä, joille sää on hyvä tai huono.
Me aikuiset elämme usein menneessä tai tulevassa. Muistelemme kaiholla viime kesää tai odotamme tulevaa suvea. Tuossa haaveilussa menetämme tärkeimmän, nykyhetken.
 |
| Kato isi, kato, lumipenkka, jee! |
On helppo vaipua apatiaan kiroamaan kehnoa säätä ja surkuttelemaan huonoja talvia. Lapsen tapa on paljon parempi. Juuri tänään, juuri tässä kelissä on hieno päivä.
Annetaan lasten säilyttää vilpitön elämänilonsa. Unohdetaan sana huono sää ja muutetaan ajattelutapaamme. Säätila kertoo vain sen, mitkä varusteet ulos tarvitaan, ei muuta.
Siinäpä haastetta meille jokaiselle aikuiselle.
Mitä me siellä ulkona sitten puuhasimme moisella koiranilmalla
Me kävelimme, kuten sunnuntaikävelyllä kuuluukin. Vailla määränpäätä, maisemia ja ilmiöitä ihmetellen.
Neiti ihasteli lätäköitä ja sohjoa ja juttelimme, miksi moisia maahan on ilmestynyt. Tietysti lätäköissä piti myös hyppiä ja juosta.
Pehmeät lumipenkat ovat oiva kiipeilypaikka. Kun päällä oli kuravaatteet, sai tyttö kaikessa rauhassa möyriä ja mönkiä jokaisessa haluamassaan paikassa.
 |
| Tätä kiipeilyä neiti jaksoi hyvän tovin |
Edes piiskaava räntäsade ei häirinnyt, kun päätäkin suojasi tiivis huppu. Taas kiittelin itseäni hysteerisen tarkasta kuravaatteiden valinnasta. Pinkki pikku pallosalama näytti myös arvostavan varusteitaan ja tutki jokaisen penkan ja pientareen kirjaimellisesti pohjamutia myöden.
Isityyppi nautti yhteisestä ajasta ja lapsen vilpittömästä riemusta. Vaikka keinovalikoima on edelleen lähes olematon vahvistui päätös taistella tieni takaisin koti-isäksi.
Tuota tavoitetta kohti kuljen nyt entistä määrätietoisemmin. Kaikki vinkit otan avosylin vastaan, enkä aio jättää yhtäkään kiveä kääntämättä tavoitteeni saavuttaakseni. Matkaa kohti tavoitetta voi kuvata seuraavasti:
I don't know how I'm going to win. I just know I'm not going to lose"
Oma äitini oli sellainen, että ulos mentiin säässä kuin säässä ja meikäläinen on aina inhonnut kylmää ja varsinkin tuota valkoista mönjää. Meillä oli aina pitkä taisto ennen kuin päästiin ovesta ulos jos satoi tai oli kylmä tai lunta.
VastaaPoistaNäinhän se usein menee ettei lapset niin välitä jos räntää tai vettä sataa - aikuiset ovat herkkähipiäisempiä :D
VastaaPoistaAikuisten huono sää on usein lapselle se kaikista kivoin :D. Ihania kura- ja loskalammikoita ja kaikkea tutkittavaa.
VastaaPoistaKiva tutkimusmatka! Teillä on ollut mainio päivä! Ja hienosti kerrot, että ei ole olemassa huonoa säätä. Sää kuin sää on oikea, kun asenne ja vaatetus ovat kohdillaan. Kiitos kivasta postauksesta. Iloisia talvipäiviä teille!
VastaaPoista