Suuren Mummolaseikkailun vaatteet ja varusteet. Mikä toimi ja mikä ei?

*Kaupallinen yhteistyö Varustelekan ja Bikesterin kanssa.

Tavoilleni uskollisena varustauduin reissuun aivan liian järeästi. Minimalismi lapsen kanssa reissatessa ei mielestäni kannata. Mukana toki oli lopulta turhaakin tavaraa. Tämä oli ensimmäinen pidempi reissumme yhdessä, joten oppirahoja oli maksettava.

Ruokaa oli mukana aivan liikaa. Vaikka matkalla oli lukemattomia kauppoja, kioskeja ja huoltoasemia, varasin koko matkan eväät mukaan.

Turhaa kannettavaa oli siis melko paljon. Toisaalta, meillä oli vapaus pitää taukoja missä halusimme. Kun muona oli mukana, emme olleet sidottuja mihinkään tiettyyn reittiin. Tauolle voitiin pysähtyä, kun nälkä yllätti.

Muonan suhteen päti sama lainalaisuus kuin muihinkin varusteisiin. On mukavampi huomata perillä jonkin varusteen olleen turha, kuin matkan varrella jotakin tarpeellista puuttuvan.

Pyörä hoiti työnsä uskollisesti ilman ongelmia. Pyörälaukut olivat loistavat.

Toki jo alkumetreillä selvisi, että sporttiseen ajoon suunniteltu maastopyörä ei ole aivan kotikentällään retkeilyhommissa.

Mitään ongelmia ei pyörän kanssa ollut, ajokki suoritti tehtävänsä ilman moitteita. Uskollinen sotaratsu vaan ei tällä reissulla päässyt pelaamaan ihan kotikentälleen.

Acepac merkkiset laukut olivat hienot ja laadukkaat. Satulaputkeen ja ohjaustankoon kiinnittyvät pakaasit imaisivat sisäänsä leijonanosan tavaroistamme.

Tankolaukun pakkaaminen vaatii vielä isityypiltä harjoitusta. Hienosti tavarat siinä kuitenkin kulkivat, aloittelijan hölmöilystä huolimatta.

Nämä laukut olivat hyvät ja tulevat kovaan käyttöön tulevissa seikkailuissamme. Laukkujen maastoväri myös sopi meikäläisen silmään erinomaisesti.

Kärry oli Tähystäjäprinsessan viihtyisä koti pitkien taipaleiden aikana.

Mukana reissasivat Hiiri, Herra Kettu ja Pikkupanda. Paitsi matkaseurana, toimivat nuo pehmot myös unileluina.

Tärkeänä varusteena mukana kärryssä kulki pieni niskatyyny. Neidin nukahdettua kesken matkanteon sai sillä tuettua taaperon pään mukavaan asentoon.

Matkalukemisena oli muutama kirja, joista luettiin iltasadut majapaikoissa. Lisäksi neidille oli aina oma juomapullo käden ulottuvilla.

Neiti viihtyi kärryssään mainiosti tien päällä. Pienellä virityksellä tästä tulee oivallinen reissukoti.

Kärrymme ei ole aivan valikoimien kalleimmasta päästä. Keskikastiin arvosteluissa tuomittu kulkupeli toimi meidän käytössä loistavasti, kuten on toiminut jo satoja kilometrejä ennen sitä.

Erityisen ilahduttava ominaisuus on kärryn tilavuus. Tytöllä on matkustamossa reilusti tilaa ja tavaraa mahtuu kyytiin enemmän kuin tarpeeksi.

Irrotettavan, pienen etupyöränsä ansiosta kärry tarjosi mahdollisuuden pitkiin kävelyihin ennen yöunia. Nuo kävelyt olivat kullanarvoinen apu innostavista päivän tapahtumista unille rauhoittumiseen.

Kuka hullu polkee helteellä maihareissa? No tietysti isityyppi.

Nuo varustelekan valikoimista löytyneet kengät olivat loistavat. Käytössä ollut hieno kenkä on maiharin ja vaelluskengän ristisiitos.

Kenkä ei ollut kevein mahdollinen, mutta sopi tähän tarkoitukseen mainiosti. Iltoja varten mukana oli myös kevyet sandaalit.

Mitään ongelmia ei jalkojen kanssa ollut. Gore tex kalvo piti jalat niin viileinä, kuin ne tällä kelillä voivat olla. Tästä askel parempaan ovatkin sitten lukkopolkimet ja oikeat pyöräilykengät. Ehkä ensi reissulla, ehkä ei.

Muutenkin vaatevalinnat onnistuivat. T - paidoissa minimalismista tinkiminen palkitsi eniten. Noissa helteissä päivän polkemisen hiki nimittäin haisee. Aivan sama, miten paitaa tuuletat, sitä ei ole kiva pukea seuraavana aamuna. Vähän lisää kannettavaa, mutta tarjosi pientä arjen luksusta.

Pehmustetut pyöräilyhousut olivat hyvät, epäilyksistäni huolimatta. Toki niitäkin olisi voinut olla mukana useammat kuin yhdet.

Sadevaatteet ja lämpimät vaatekerrat olivat mukana turhaan. Eräästä leikkipuistoreissusta viisastuneena, kuljetan niitä kuitenkin aina mukana.

Pienet ylellisyydet toivat paljon iloa, etenkin öihin.

Pakkasin tytölle mukaan omasta sängystä tutut lakanat, tyynyn ja tyynyliinan. Ne toivat tuttuutta ja turvallisuutta vieraissa paikoissa nukuttuihin öihin.

Yhtä herätystä lukuunottamatta neiti nukkuikin täysiä öitä ilman herätyksiä. Aamuisin lakanoista, pehmolelujen keskeltä kömpi virkeä ja hyväntuulinen tyttö.

Tutut lakanat ja rakkaimmat pehmolelut toivat öihin rauhaa ja turvallisuutta pienelle reissaajalle.

En myöskään rajannut mukaan otettavien pehmolelujen määrää, neiti sai itse valita mieleisensä. Moni voi pitää kolmea pehmoa liioitteluna, mutta ne olivat tuki ja turva monessa jännässä paikassa.

Pottaharjoittelukin jatkui matkan ajan. Oma potta oli hankala pakattava, mutta ehdottomasti tuon vaivan arvoinen.

Muonavaraston laajuus takasi sen, että mieluista purtavaa löytyi aina tarvittaessa. Olihan siinä turhaa painoa, mutta se kannatti raahata mukana. Tyttö sai valita mieleisensä tutuista välipaloista, mikä takasi turhien ruokakiukkujen poissaolon.

Oliko jotain mukana turhaan, jäikö jotain puuttumaan? Mikä oli nerokkain mukana ollut varuste?

Sadevaatteet olivat lopulta ainoa täysin turha varuste. Telttaa emme käyttäneet, mutta se johtui suunnitelman muuttumisesta ensimmäisen yön osalta.

Ainoa puute oli varavirran lähde puhelimeen. Kun puhelin toimii navigaattorina, karttana, kamerana ja yhteydenpitovälineenä on sen akku kovilla. Ensi reissussa olemme tämän suhteen viisaampia. Power bank on lisätty ostoslistalle.

Hienoin varuste oli repussa kulkenut kolmen litran juomarakko. Sen ansiosta nestettä oli riittävästi mukana ilman irrallisia pulloja. Mikä parasta, tuosta rakosta oli helppo täyttää tytön juomapulloa matkan varrella.

Nerokkain ominaisuus juomarakossa kuitenkin liittyy sen täyttämiseen. Pienen adapterin avulla se on mahdollista täyttää juomaletkun kautta. Täydennys hoituu kätevästi pullosta tai hanasta, ilman koko repun purkamista rakon esiin kaivamiseksi.

Kaiken kaikkiaan selvisimme varusteluista mainiosti. Paljon hiottavaa ja parannettavaa jäi, mutta mitään kriittistä ei jäänyt puuttumaan. Vielä kun täydennämme pyörälaukkujamme, ei Isityypin tarvitse ensi kerralla kantaa painavaa reppua.

Kaiken kaikkiaan varustepuolen opit voi tiivistää näin: mieluummin vähän liikaa kuin pikkuisen liian vähän.