Talvi - uhka vai mahdollisuus, osa 2

Talvi tuli sitten rytinällä. Pienten lasten kanssa on parempi lukkiutua sisälle, kääriytyä vällyihin ja toivoa valkean helvetin poistuvan nopeasti. Lapsihan saa hypotermian, jos sen tuonne pakkaseen vie. Noin paksussa lumessa ei taaperon jaloilla edetä senttiäkään. Kun lapsi kaatuu, on lunta joka paikassa ja alkaa hirveä huuto.

Kyllä talvi on katalaa aikaa lapsiperheille, toivotonta ajan tappamista sisätiloissa, parempia kelejä ja kesää odotellen. Pitää vakavasti harkita muuttoa etelän lämpöön, minne tuo talveksi nimetty helvetti ei otteellaan yllä.

No joo, niinhän sitä helposti luulisi. Valitettavan moni tuntuu näin ajattelevankin, päätellen siitä ihmiskadosta ja autioista ulkoilureiteistä joihin olemme päivittäin törmänneet. Toki me liikumme paljon lähimetsissä, eikä kukaan tervejärkinen kaupunkilainen metsään mene, ainakaan talvella.

Niin, me tosiaan ulkoilemme joka päivä, usein montakin kertaa päivässä. Tytär ei ole vielä vapissut hypotermian kourissa tai hautautunut lumeen. Kaikki pikku räkätaudit ja köhät ovat kyllä raikkaassa pakkasessa kadonneet taivaan tuuliin. Muutenkin runsas ulkoilu on tuonut vain positiivisia asioita arkeemme.

Lumen ja pakkasten viimein tultua tänne eteläänkin pysyvästi, olemme ottaneet talvesta ilon irti. Pulkka on lopultakin päässyt tositoimiin. Päivittäin olen istuttanut tytön pulkkaan, valjastanut koiran vetämään ja johdattanut meitä nauttimaan talvesta. Koira nauttii yli kaiken tärkeästä tehtävästään eivätkä pakkaset tai pikku lumipyryt ole vaientaneet tyttäreni riemunkiljahduksia.

Huikean hienoa liikuntaa kaikille kolmelle.

Koira saa tehdä sitä, mihin on jalostettu ja tyttö pääsee vauhdikkaaseen pulkkakyytiin, kauniiseen talviseen maisemaan. Kaikin puolin hieno ulkoilumuoto siis. Itsekin saa kivasti liikuntaa kun vaihtelevassa maastossa tarpoo tehokaksikon kanssa.

Mitään ylivoimaisia ponnistuksia tai vaivannäköä ei tämäkään hauskuus vaadi. Pukeminen sujuu, kun varaa aikaa ja hermoja, ja muistaa antaa lapsen omalle yrittämiselle tilaa. Myöskään tytön pakkaaminen pulkkaan ei ole järin hankalaa, ei edes silloin, kun tarvitaan makuupussi ylimääräiseksi lämmikkeeksi.

Koiran valjastaminen menee rutiinilla, se kun on asia, jota tehdään päivittäin. Pulkka vaati tähän harrastukseen sopiakseen pientä viritystä ja säätöä. Siihen meni aikaa ehkä kymmenen minuuttia. Tarvitsin yhtä työkalua. Ja minä en todellakaan ole mikään super nikkari, työkalut hankin aikoinaan prismasta, alennuksella.

Suurin haaste on tähän asti ollut kunnan suunnaton into ulkoilureittien kunnostamiseen. Ovat hiekoittamalla pilanneet meiltä monta hyvää reittiä. No, onneksi metsää riittää, siellä ei kukaan hiekoita, hyvä niin. Eikä ole muita kulkijoita tiellä, saamme rauhassa touhuta omiamme.

Myös rinkassa tyttö on päässyt keikkumaan päivittäin. Pulkan keulilla koira ei malta tehdä tarpeitaan, eikä kotia arvostava karvajalka takapihallekaan koipea nosta kuin aivan äärimmäisessä hädässä. Herran pitää tarpeet tehdäkseen päästä oikealle lenkille. Niinpä joka päivä, viimeistään päikkäreiden ja välipalan jälkeen tyttö pakataan rinkkaan ja koira valjaisiin.

Monen mielestä koira on hirveä rasite yksin lapsen kanssa kotona olevalle vanhemmalle. Jos koira pitää ulkoiluttaa, niin sitten pitää ottaa lapsi mukaan. Meillä on kaikille kivaa lähteä yhdessä ulos. Aikuisen asenne ratkaisee, taas kerran.

Rinkassa neiti matkanjohtaja on viihtynyt aina, eikä talven tulo muuttanut asiaa. Yläilmoista riittää nähtävää ja ihmeteltävää pidemmänkin retken ajaksi. Reitistä riippuen jännitetään miltä tähystyskalliolla näyttää, tavataanko vilkuttajamummo tai montako koiraa ja autoa tulee vastaan.

Yksi tämän talven suurimmista riemun hetkistä koettiin eilen, vaimon palatessa kaupasta. Kassista löytyi tytölle oma lapio. Ei siis sellainen hiekkalaatikon pikkulapio, vaan ihka oikea lumilapio. Kahdella kädellä operoitava malli.

Tyttärelläni oli lumitöissä alusta asti tekemisen meininki.

Testaamaanhan moinen hienous piti päästä. Ensi kosketuksen uuteen aarteeseen neiti otti jo sisällä, heti lapion nähtyään. Oli kuulkaa olohuoneen matto kovilla siinä leikissä. Nopealla ja tehokkaalla toiminnalla tyttö lapioineen takapihalle, matto selvisi lopulta pintapuolisilla vaurioilla.

Ensimmäisen minuutin aikana tuli selväksi, kenelle meidän osuus yhteisistä lumitöistä annetaan tehtäväksi. Siitä oli leikki kaukana, kun tyttäreni alkoi uuden lapionsa kanssa hommiin. Käveltävää väylää syntyi kunnioitettava määrä. Vielä kun tyttö oppii lapioimaan yhteen suuntaan kerrallaan, niin hyvä tulee.

Ota sä isi ihan rennosti vaan, kyllä mä hoidan nää polut auki.

Koira ja tyttö ovat hitsautuneet tämän alkuvuoden aikana täysin erottamattomaksi parivaljakoksi. Pari kertaa olen koittanut viedä tytön pihan leikkipaikalle. Joka kerran pienet askeleet ovat vieneet suoraan takapihan portille. Käsien tomera ja käskevä ojentelu on loppunut vasta, kun koiruus on otettu mukaan puuhiin.

Vaatiiko lapsen kanssa touhuilu ulkona talviaikaan siis äärimmäisiä ponnistuksia ja millimetrin tarkkaa suunnittelua? Paljon kertonee se, että asuntomme kuusi metriä kanttiinsa oleva takapiha on tänä talvena ollut loputon seikkailujen lähde.

Hyvin pienillä panostuksilla meidän hurjapäille on löytynyt kivaa puuhaa päivästä toiseen. Itsekin olen saanut mukavan paljon liikuntaa ja raitista ilmaa. Bonuksena panostus ulkoiluun on rauhoittanut rikkonaiset yöt ja ruokahetket. Ruoka kuin ruoka uppoaa hyvällä halulla ilman kiukuttelua. Uni tulee iltaisin helposti ja neiti nukkuu yhtä kyytiä aamuun asti. Aamulla sängystä kömpii energinen ja hyväntuulinen tyttö.

Tehokaksikko on ottanut tavaksi levätä yhdessä ulkoilun jälkeen, ennen uusia seikkailuja.

Tärkein ohje on riittävän ajan varaaminen siirtymiin. Kun vaatetta on paljon, niin pukemiseen ja riisumiseen menee aikaa. Tuska syntyy, kun aikuinen liian tiukalla aikataululla synnyttää kiireen. Kun aikataulussa on väljyyttä, ei jokaisesta pikku kommelluksesta seuraa hermoromahdusta. Vielä kerran, kiireen luo aikuinen, aina.

Älkää antako talvea vastustavan propagandan lannistaa. Talvi on hienoa aikaa ja ulkona riittää kivaa puuhaa koko perheelle. Jos et usko, niin kokeile.