UA-119504795-1

torstai 22. helmikuuta 2018

Koira ja taapero, erottamattomat


Päätöksestä ottaa koira oli kulunut parisen viikkoa, kun raskaustesti näytti plussaa. Ja näin, meillekin tuli ruuhkavuodet, itse tein ja säästin meiningillä. Monet unettomat yöt mietin, kuinka aikanaan arki saadaan rullaamaan. Realistina olin varma, että jonkinasteinen katastrofi odottaa jonkin nurkan takana.

Niin vain olen saanut huomata, ettei käsissä ole minkään luokan katastrofi. Taapero ja suurikokoinen, energinen koira hoituvat sujuvasti tässä arjen keskellä. Mitään ongelmia ei ole ollut. Jos minun omaa hermoilua, tuskailua ja panikontia ei siis lasketa.

Koira on ottanut alusta asti tytön avosylin vastaan osaksi laumaansa. Mitään merkkejä mustasukkaisuudesta tai hyljeksinnästä herra ei ole osoittanut. Päinvastoin, liiallista hoivaamista joutuu välillä hillitsemään.
Erottamaton tehokaksikko

Vauhdinsäätelyssä koiralla on yleensä kaksi vaihdetta; kovaa ja kovempaa. Tytön läheisyydessä karvaturri hillitsee itsensä käsittämättömän hyvin. Muutaman harvan kerran koiran vauhtiin on joutunut puuttumaan. Ohitukset ovat tiukoissakin paikoissa onnistuneet ilman haavereita. Ne vähät törmäykset mitä on ollut, ovat johtuneet tytön äkkinäisistä, hallitsemattomista liikkeistä pienessä tilassa.

Tytölle karvatassuinen isoveikka on rakkaista rakkain. Koiraparka hukkuu päivittäin pusuihin, haleihin ja muihin hellyyden osoituksiin. Jos ruokinta hoidettaisiin tyttäreni haluamalla rytmillä, olisi meillä noin viikossa pahasti ylipainoinen koiruus. Niin, yksi tytön lempipuuhista on syöttää nappuloita koiralle.

Tyttäreni kriteereillä, koira saa aivan liian vähän ruokaa

Täytyy myöntää ettei tämä elo pelkkää ruusuilla tanssimista ole. Vauva-ajan unettomat yöt yhdistettynä paljon liikuntaa kaipaavaan koiraan ovat olleet välillä murhaava yhdistelmä.  Monet riidat onkin käyty ulkoilutusvuorojen jakamisesta.

Kun koira vaatii päästä ulos juuri sillä hetkellä, kun levottoman tytön pukemisesta ei tahdo tulla mitään, on hermot pinnassa. Siinä sitten yrittää pukea neitiä, joka kaikin voimin haraa vastaan. Samaan aikaa koira pyörii jaloissa levottomana vinkuen. Väistämättä suusta karkaa ärräpäitä melkoinen liuta.

Kun ulos asti päästään, tilanne rauhoittuu. Kulku koira valjaissa ja tyttö rinkassa selässä sujuu mainiosti ja lopulta kaikki ovat hyvällä tuulella. Koira tottelee käskyjä tavallista tunnollisemmin, kun pikkusisko keikkuu reissussa mukana.

Minulle yksi huippujuttu koti-isyydessä on nuo päivittäiset yhteiset lenkit.Riittävä liikunta ja ulkoilma pitävät sekä koiran että tytön rauhallisina ja arki sujuu mukavasti. Bonuksena on vielä se, että toisin kuin nyt, töissä käydessä yhteislenkit harvoin arkena saivat päivänvaloa koristeekseen. Kelitkin ovat meitä onnekkaita hellineet niin, että talvisesta auringonpaisteesta on saatu nauttia yltäkylläisesti.



Yhteiset lenkit ovat meille kaikille arjen juhlaa. Etenkin kun saamme nauttia tällaisista keleistä.
Ja tässäkin asiassa harjoitus tekee mestarin, kaikista kolmesta. Nyt, kun toistoja on takana mittava määrä, sujuvat lähdöt helposti. Tyttö auttelee jo paljonkin pukemistaan ja koira tuntee rutiinin, malttaen odotella lähtökäskyä.

Minä hoidan meillä pääsääntöisesti koiran lenkityksen. Tällaiselle urbaanille eräjormalle se on mieluisaa puuhaa Jos siis on saanut yöt nukkua edes jotakuinkin kunnolla. Koira on paras lenkkikaverini ja aamuvarhaiset juoksulenkit ovat hienoa aikaa meille molemmille. Päästään miehissä vähän rymyämään ja hikoilemaan, äijähommia.

Illan viimeinen kävelylenkki taas on päivän päätepiste. Sisälle tultua on aika rauhoittua ja valmistautua höyhensaarten valloitukseen. Tällä päivärytmillä unta ei tarvitse iltaisin houkutella, mutta huonosti nukutut, rikkonaiset yöt tuntuvat todella raskailta.

Joskus isiäkin väsyttää ja laiskottaa ja koiralla on kuitenkin oma ilkikurinen puolensa. Kun koira on oikein riehakkaalla tuulella ja isi oikein väsynyt, ei yhteinen lenkki ole kaunista katsottavaa tai kuultavaa. Monta kertaa olen ollut valmis tekemään kintaat tuosta kuitenkin niin rakkaasta karvaturrista.

Olemme myös hyödyntäneet asuntomme takapihaa, joka on koiraa varten aidattu. Tosin vasta viime syksynä kokeilimme ensimmäistä kertaa yhteistä touhuilua takapihalla. Viivästykseen oli osaltaan syynä isityypin arkailu asian suhteen ja osaltaan vauva-aivo, joka ei vaan muistanut koko pihan olemassa oloa.

Isiiiii, me halutaan takapihalle leikkimään....

Alusta asti on molemmille tehty tietyt pelisäännöt selviksi. Tytön lelut ovat koiralle kiellettyä aluetta, samoin koiran puruluut ja muut aktivointirojut tytölle. Koiralla on kaksi soppea, jonne voi vetäytyä halutessaan, tytölle on opetettu, että niissä isoveikan annetaan olla rauhassa. Koira on opetettu anna tilaa käskyllä vetäytymään, jos herra liian innokkaasti hakeutuu tytön liki.

Muuten mitään erikoisia toimenpiteitä ei ole tehty. Koira on alusta asti saanut olla osa tytön elämää ja läsnä arjen askareissa. Tarvittaessa koiraa rauhoitellaan ja ohjataan pois jaloista, mutta ei eristetä tai suljeta mistään ulkopuolelle.

Kahden kesken, ilman valvontaa en anna kaksikon touhuta, eläimeen kun ei voi ikinä täysin luottaa.  Uskon, että kaikki tuolloinkin menisi hyvin, mutta en halua ottaa turhia riskejä.

Tyttö on oppinut ja tottunut koiran läsnäoloon. Kun neidin mobiilius ja samalla kiinnostus koiraan alkoi kasvaa, alettiin neidille myös opettaa, miten koiran kanssa toimitaan. Liki saa olla, kontaktia saa ottaa, mutta mitään koiralle epämiellyttävää toimintaa ei sallita. Molemmat myös tietävät, että tarvittaessa me vanhemmat puutumme asioihin, oman käden tai tassun oikeudelle ei ole tarvetta.

Myös valjaiden laittamista pieni neiti harjoittelee mielellään. Isoveikka kannustaa pussailemalla.

Tyttö osallistuu innolla koiran hoitoon. Tassujen rasvaukseen, harjaamiseen ja ruokintaan pieni neiti ottaa osaa innokkaasti ja tomerasti. Uskon, että yksi syy helppoon arkeen näiden kanssa on juuri tämä. Molemmat osallistuvat arkeen osana perhettä ja oppivat näin toimimaan keskenään.

Ja onhan tytöllä tosiaan myös ruokinnan yhteydessä tärkeä tehtävä. Hän saa aina antaa pienen kupillisen nappulaa koiruudelle.

Tuleva koirankouluttaja työssään.

Aiemmin jo mainitsinkin, miten tytöstä ja koirasta on muodostunut tehokaksikko. Onpa neiti päässyt kokeilemaan koiran taluttamistakin, isi tosin auttoi, ihan vähän vaan. Koskaan en ole nähnyt koiramme astelevan niin rauhallisin ja varovaisin askelin. En ole ihan varma, kumpi siinä talutti kumpaa, mutta hellyttävältä se meno näytti.

Koira ja lapsi sopivat mainiosti samaan talouteen. Toki sujuva yhteiselo vaatii alkuun pientä vaivannäköä, mutta nopeasti asiat lähtevät sujumaan omalla painollaan. Lapset ja koirat ovat luultua fiksumpia ja löytävät toimintaan yhteisen sävelen, jos siihen antaa mahdollisuuden. Molempien kasvattamiseen pätee hyvä nyrkkisääntö: et voi vaatia mitään, mitä et ole ensin opettanut.

19 kommenttia:

  1. ihana teksti! <3

    Anna/Kello neljän aamukahvi
    https://neljanaamukahvi.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  2. Awwws, lapsi&koira parivaljakot on kyllä suloisinta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niissä on jotakin maagista. Itselle iso osa tätä arkea on päivittäin nähdä, miten noi kaksi kasvaa yhdessä.

      Poista
  3. Sama juttu täällä, että koirat hoivaa ja hoitaa nuorimmaista. Vanhempi koirista pitää nuorinta lasta ihan pentunaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se koiran tarve hoivata on liikuttavaa. Etenkin kun hoivaaja on 40 kg uros ja pelkkä koko tuo hoivaamiseen melkoisen annoksen tilannekomiikkaa.

      Poista
  4. Aivan ihana postaus! Olen myös kuullut että lapsille on hyväksi olla eläinten lähellä, ei vain läheisyyden vuoksi, vaan se auttaa myös välttämään allergioita ym. Heistä tulee varmasti ihan erottamaton parivaljakko kun ovat sitä jo nyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      En tiedä johtuuko koirasta, mutta meillä ei tyttö juuri oo sairastellut.

      Poista
  5. Kiitos kun osallistuit Viikon Kuva Maailmalta - Link Up Partyyn! Tule mukaan uudelleen huomenna!

    VastaaPoista
  6. Ihana parivaljakko <3 Itse odotan mielenkiinnolla miten lähipiirin koirat meidän pienokaiseemme suhtautuvat - niistä yksikään ei vauvaa ole aikaisemmin nähnyt..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äkkiä koirat oppivat, niullä tuntuu olevan joku sisäinen tutka, joka kertoo, miten toimia lasten kanssa.

      Poista
  7. Hei niinhän se vaan on ettei se ole ongelma ellet sä tee siitä ongelmaa :)
    Meillä on 9 vuotta täyttävä energinen koira ja kaksi pientä lasta. Se vaan kuuluu siihennperheeseen ja arkeen niin voimakkaasti ettei sitä edes ajattele enää. Ne lenkit tehdään ja hommat hoidetaan niin rutiinilla.
    Suloinen tuo teidän parivaljakko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on. Alkuun sitä stressasi ja nyt kaikki rullaa omalla painollaan.
      Nuo kaksi ovat kyllä hellyttäviä yhdessä.

      Poista
  8. Meilläkin kaksi koiraa ja niin vaan se arki pyörii lenkitysten ympärillä :) ihania kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kun räpsii kuvia sarjatulella, niin välillä onnistuukin :)

      Poista
  9. Aivan ihastuttavan näköinen parivaljakko! :) Kuinka paljon nuo molemmat voivatkaan toisiltaan oppia ja saada elämän varrella <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on kovaa vauhtia muodostumassa elämänmittainen ystävyys.

      Poista